Sulavoi, Heli Laaksonen

   Sulavoi on runoilija Heli Laaksosen neljäs runokokoelma, joka julkaistiin vuonna 2006. Se on kirjoittajalleen tyypillisellä tavalla kirjoitettu lounaismurteella. Kieli kieltämättä vaati hieman totuttelua, mutta kun jutun juonesta sai kiinni, lukeminen alkoi sujua paremmin. Runot olivat melko erityyppisiä. Oli runoja rakkaudesta, laivan seisovasta pöydästä ja unelmista.

   Laaksosen runot ovat kiehtovalla tavalla koskettavia. Runoissa tutuista asioista on tuotu uusia puolia esiin hauskalla tavalla. Yhtenä esimerkkinä seuraava runo, joka löytyy myös takakannesta, nimeltään Avioehto:

Avioehto
Ehto o ehrotoine.
Eräpäivän mennä mettä.
Määl tarkoteta munt ja sääl sunt.
Sopimukse saa purkka, jos ossa koota kans.

1. Jos sää lähret, mää saan pittä kaik.
2. Jos mää lähren, otan sunt mukka.



Allekirjotus tähä _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

   Mielestäni ylläoleva runo kiteyttää hienosti koko runokokoelman perusajatuksen. Tavallisia, iloisia ja surullisia asioita on kerrottu hellyttävän yksioikoisesti, mutta samalla ilman liikaa pelkistämistä. Runoissa oli häkellyttävän tarkkoja kuvauksia niin omista ajatuksistani kuin monista yleisistä tosiasioista kerrottuna kauniilla ja konstailemattomalla tavalla.

   Myös runojen monipuolisuus hämmästytti. Aiheita löytyi laidasta laitaan kuten jo alussa mainitsin. Kuitenkin niillä oli joku yhdistävä tekijä joka aiheutti samankaltaisuuden tunnun. Ehkä se oli nimenomaan se lounaismurre, joka sai tuon fiiliksen aikaan. Vaikka alkuun oli hieman vaikea tottua erilaiseen kieleen kuin mitä on tottunut kuulemaan, loppujen lopuksi tunnelma oli miellyttävä. Erityiset sanavalinnat toivat runoihin aivan uudenlaista hehkua.

   Voin hyvin suositella tätä runokokoelmaa. Se sopii hyvin ennakkoluulottomalle ja jotain erilaista haluavalle lukijalle. Vaikka monet kokoelman runot ovatkin melankolisia, niin niitä kaikkia voi hyvällä syyllä sanoa todellisiksi hyvän mielen runoiksi!