Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde, Robert L. Stevenson

"Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde" oli oikeastaan ensimmäinen kauhua oleva kirja jonka luin. Koska olin vähän varuillani tämän minulle tuntemattoman kirjallisuudenlajin suhteen, päätin tarttua klassikkoon. Enkä joutunut pettymään.

Kirjan alku oli heti kiinnostava, melko tyypillinen aloitustapa vanhoille kirjoille. Hieman paatoksellinen, mutta kiinnostava. Tarinaa kuvataan lakimies herra Uttersonin vinkkelistä. Hän selvittää outoa tapausta. Mr. Hyde on ilkeännäköinen mies joka liitetään kahteen ikävään tapaukseen. Hän tallasi pienen tytön alleen törmättyään tähän öisessä Lontoossa ja juoksi pois katumusta tuntematta. Hänet myös todetaan syylliseksi murhaan. Mutta mihin hän on kadonnut? Miksi hänellä on erityinen suhde kunnioitettuun, kilttiin ja hyvän miehen maineessa olevaan tohtori Jekylliin? Miksi tohtori on testamentannut koko omaisuutensa Mr. Hydelle? Ongelma alkaa selvitä salapoliisikirjoille ominaisella tavalla. Pikkuhiljaa, yksityiskohta toiselta ja mielenkiinnon ylläpitäen. 

Juoni oli mielenkiintoinen, eräänlainen pahan ja hyvän taistelu. Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde ovatkin alkaneet jo muodostua hyvän ja pahan käsitteiksi. Kirja ei kuitenkaan ollut karmiva, hiuksia nostattavan kauhistuttava, tai edes pelottava. Loppua kohden tunnelma kuitenkin kiristyi ja hitunen jännitystä tuli mukaan peliin. Voin hyvin kuvitella kirjan eräänlaisena kristillisenä oppituntina silloiselle lukijakunnalleen. Soo soo, näin tapahtuu jos annat paholaisen vaikuttaa itseesi. Ja toisaalta, oli hauska ajatella, että tämänkinkaltaiset kirjat ovat julkaisemisaikanaan toimineet eräänlaisina tieteenluojina. 

Myös kirjassa käytetty kieli oli mielenkiintoista. Sanavalinnat olivat vanhahtavia ja osin melko monimutkaisiakin, mutta juuri kyseinen piirre toi kirjaan ihanaa vanhan ajan jännityskirjojen hehkua. Voin ehdottomasti suositella kirjaa, mielestäni tämä on yksi kaunokirjallisuuden must-read. Tietysti, lukijalle joka ei pidä brittiläisestä kirjallisuudesta, lukeminen voi olla melko pakkopullaa — kertojan kansallisuus nimittäin paistaa melko selvästi kirjan sivuilta.

( Ja muuten, kirja on julkaistu suomeksi myös nimellä Salaperäinen ovi, vuonna 1911.)

Muotimatkaaja Titanicin kannella, Bianca Turetsky

Muotimatkaaja Titanicin kannella kertoo 12 -vuotiaasta Louisesta, joka rakastaa vintagemuotia. Hän päätyy salaperäisen vintagevaatemyymälän kautta aikamatkalle. Louise kokeilee myymälässä upeaa vaaleanpunaista tanssiaismekkoa ja pyörtyy. Herätessään, hän huomaa olevansa suuren valtameripurren kyydissä. Pian hänelle valkenee, että hän on aikansa kuuluisimpia näyttelijättäriä. Louise tapaa muotisuunnittelijoita, joita hän on aina ihaillut. Hän on onnensa kukkuloilla kun pääsee antamaan eräälle ihailemalleen suunnittelijalle vinkkejä uuteen mallistoon.

Ratkiriemukas tunnelma muuttuu pian hyytäväksi, kun Louise tajuaa, millä laivalla hän on. Kyseessä on aikansa suurin, kuuluisin ja ylellisin valtamerialus, uppoamaton Titanic. Edellisen historiantunnin opit muistaen, hän uskoutuu kamaripalvelijalleen Annalle ja kertoo tulevansa tulevaisuudesta. Yhdessä he ryhtyvät toimiin henkensä pelastamiseksi.

Tässä oli kyllä kirja, jonka luettuani toivoin että olisin käyttänyt aikani jotenkin muuten. En vain saanut kirjasta mitään irti. Juoni oli melko tyhjänpäiväinen ja tapahtumat mielenkiinnottomia. Kieli jota kirjassa käytettiin oli mielestäni hieman yksitoikkoista. Juonenkäänteet oli helppo aavistaa etukäteen ja se oli ehkä suurin syy, miksi en pitänyt kirjasta. Haluan lukea kirjoja, joissa on jotakin yllätyksellistä, jotakin mikä järkyttää, koskettaa, ilahduttaa tai jännittää. Tässä kirjassa ei ollut mitään näistä. Haluaisin kyllä kirjoittaa pidemmän postauksen, mutta nyt on kyseessä niin mitäänsanomaton kirja että tämä taitaa jäädä tällä kertaa tähän. 

Silkkipääsky, Sally Grindley

Kirja Silkkipääsky kertoo pienen Lu Si-yan tytön elämästä Kiinassa. Hänen isänsä kuolee ja hän joutuu ottamaan paljon vastuuta pienempien sisarusten hoidosta ja kodin askareista. Eräänä päivänä hänen maailmansa mullistuu, kun setä joka ei oikein koskaan ole pitänyt veljensä perheestä tulee ja myy Lu Si-yanin markkinoilla. Lu Si-yan päätyy raatamaan Chengin perheessä palkatta. Kuultuaan että hänen täytyy joskus kasvettuaan naida perheen poika, hän haluaa pois niin pian kuin mahdollista. Perheen ystävällisen isoäidin avulla hän onnistuukin siinä. Seuraavaksi tyttö saadaan houkuteltua lelutehtaaseen töihin. Työolot ovat huonot ja niinpä Lu Si-yan saa sairaskohtauksen ja joutuu sairaalaan. Kirjan loppu on melko onnellinen. Lu Si-yanin setä on tullut sairaalaan, haluaa hyvittää tytölle tämän kärsimän vääryyden ja ottaa tämän kotiinsa asumaan.

Silkkipääsky oli melko tyypillinen lastenkirja. Kirjaa lukiessa tuntui että tapahtumia on paljon, mutta kun sitä näin jälkeenpäin miettii, huomaa, että juonen saa tiivistettyä melko pieneen tilaan. Tarinassa ei ollut mitään yllätyksellistä. Se päättyi juuri niin kuin sen oletinkin päättyvän. Tapahtui paljon ennalta arvattavia, jännittäviksi tarkoitettuja asioita. Aina oli joku, joka oli päähenkilön puolella ja joku, joka oli häntä vastaan. Pienemmille lapsille tuo kirja on varmasti hyvin avartava ja jännittävä. 

Tarinassa oli käytetty hyvin takaumia. Suunnilleen joka toinen luku kertoi nykyhetkestä. Ja joka toinen menneistä, onnellisista ajoista. Nämä takaumat oli ajoitettu niin, että isän kuolemaan päästiin siinä vaiheessa kun Lu Si-yan oli Chengin perheen vankina.

Loppujen lopuksi, kirja oli ihan mukiinmenevä. Ei kovin hyvä, mutta ei huonokaan. Vaikka olen surullinen niiden kiinalaislasten puolesta jotka joutuvat kohtaamaan tuonkaltaista ongelmia, Lu Si-yanin tarina oli onnellinen monen kohtaloon verrattuna. Lasten kokema vääryys satuttaa aina, mutta tämä kirja ei herättänyt minussa mitään sen suurempia tunteita. Minun on vaikea suositella kirjaa, ehkä ala-asteikäiset lapset pitävät siitä eniten.

Pikku naisia, Louisa M. Alcott

  Ensimmäisen kerran luin kirjan "Pikku naisia" lyhennettynä, lapsille tarkoitettuna kuvakirjana ollessani alle kouluikäinen. Sittemmin olen lukenut oikean version ja kaikki jatko-osat moneen otteeseen. Elokuvankin olen katsonut aina vain uudestaan. Ja sitten taas kerrannut niitä. Ehkä joskus vähän liiankin tiuhaan tahtiin. Tässä on todellakin tarina, joka ei menetä viehätystään vuosien ja lukukertojen kuluessa. 

   Juoni keskittyy kuvaamaan perhettä, joka asuu Yhdysvalloissa. Isä on sisällissodassa, joten äidin ja neljän tyttären täytyy pyörittää taloutta keskenään. Juonenkäänteitä on liian paljon tähän kerrottavaksi. Sitä paitsi, en ole enää ollenkaan varma siitä, mitkä tapahtumat olivat varsinaisessa kirjassa ja mitkä jatko-osissa. Elämä on periaatteessa tavallista, mutta sitä vauhdittavat lukuisat uudet ihmiset, kömmähdykset ja ilonaiheet. Yksi merkittävä tapahtuma on se, kun naapuriin muuttaa nuori Laurie. Hänestä tulee pian kuin uusi perheenjäsen.

   Pienenä pidin kirjaa vain hauskana kertomuksena tyttöjen elämästä. Nyt kun kirjaa on lukenut uudestaan, siitä huomaa aivan uusia piirteitä. Esimerkiksi sen olen huomannut, että perheessä kuvastuvat hyvin eri ihmistyypit. Vanhin tyttö Margaret on rauhallinen, järjestelmällinen, oikea järkevyyden perikuva. Jo, kirjan päähenkilö, on toimelias, poikamainen ja temperamenttinen. Hän on rohkea ja hänellä on voimakkaita mielipiteitä. Beth, on hiljainen ja ystävällinen. Hän näkee asioissa aina hyviä puolia ja haluaa toisille vain hyvää. Nuorin tyttö Amy on ilkikurinen,  ja kuvataiteellisesti hyvin lahjakas. Kirjailija on varmaan halunnut saada kirjaan mahdollisimman laajan skaalan erilaisia ihmisiä ja ihmistyyppejä. Tarinasta löytyy varmasti jokaiselle joku johon samaistua. 

   Pidän kirjasta myös siksi, että se on niin elämänmyönteinen. Vaikka tarinassa on hyvinkin surullisia tapahtumia, niin tunnelma joka kirjasta itselle päällimmäiseksi jää on aina hyvä. Kirjaa ei ole pilattu liialla yrittämisellä. Tapahtumat eivät ole ollenkaan teennäisiä eivätkä hahmot ja tapahtumat tunnu väkisin keksityiltä. Kaikki juonenkäänteet ovat luonnollisia ja todentuntuisia. Tottakai, täytyy muistaa että kyseessä on romaani, joten tapahtumia on romantisoitu. Harvalla nyt oikea elämä on näin kiiltokuvamaista. 

   Kirjan tunnelma on todella suloinen. Vaikka käytösmallit ja tavat toimia ovat vanhanaikaisia, ne huokuvat ihanaa lämpöä. Perheenjäsenten välisen rakkauden pystyi aistimaan todella vahvasti. Myös tyttöjen erilaisia persoonallisuuksia oli kiinnostavaa pohtia.

Voi että, tässä on todella kirja jonka ajatteleminenkin saa hyvälle tuulelle. Jos tämä niin ihana tyttökirja on jäänyt jostain syystä sinulta lukematta, suosittelen ehdottomasti sen lukemista. Tähän tarinaan kannattaa tutustua!

   

Sello ja pallo: Vaaleansininen rakkaustarina, Lauri Törhönen

Kirja Sello&Pallo, vaaleansininen rakkaustarina, on palkittua nuortenkirjallisuutta. Takakannen tekstin mukaan se kertoo Julian ja Romeon rakkaustarinan Helsingissä.

   Kirjan alku on riipaiseva. Se kertoo päähenkilö Mikaelin isän hautajaisista. Tämä on kuollut vain pari viikkoa aiemmin työpaikalla sattuneessa onnettomuudessa. Kuten takakannessakin kerrotaan, rakkaus syntyy, kun Mikaelin päälle putoaa tyttö, jolla on vaaleansininen sellokotelo. Takaraivosta kuuluu outo napsahdus kun se kolahtaa kirkon kivilattiaan. Tuosta hetkestä mieleen Mikaelille jäävät vain tytön ruskeat silmät ja sininen soitinkotelo. Hän aloittaa kuumeisen etsinnän tytön löytämiseksi.

Romaani oli monella tapaa erilainen kuin ne monet nuortenkirjat joita on tullut koulun takia luettua. Kirjan henkilöt eivät olleet päihdeongelmaisia ja tupakkariippuvaisia alkoholistinuoria. Helposti ajatellaan että kaikki nuoret polttavat tupakkaa, käyttävät alkoholia ja huumeita, eivät käy kouluaan eivätkä kuuntele vanhempiaan. Monet nuortenkirjakin tuntuvat ruokkivan tuota mielikuvaa. Itseni ei ole helppo samastua kyseisiin ihmistyyppeihin, joten Selloa ja palloa oli kiva lukea. Henkilöiden tunteisiin oli helppo samaistua ja heidän ajatusmaailmaansa helppo ymmärtää. 

Kirjan juoni ei ollut millään tavalla omaperäinen. Se kulki samaa rataa kuin moni muukin kirja. Tyttö ja poika tapaavat sattumalta ja rakastuvat. He eivät kuitenkaan tunne toisiaan, joten molemmat elävät hetken epätoivossa, koska haluavat nähdä uudelleen. Kommelluksien kautta he kuitenkin löytävät toisensa jälleen. 

Samalla kun Mikael yrittää löytää Ainoa, lukija saa selvän kuvan hänen perheestään; niin tämän edesmenneestä ruotsalaisesta isästään, kuin murheen muutamasta äidistään ja 10 -vuotiaasta ärsyttävästä pikkusiskostaan Lotasta. Kirjassa kerrotaan hänen rankoista futistreeneistään, koulusta, joka voisi mennä paremminkin, sukulaisista ja sitten tietysti siitä romanssista. Itse vähän ihmettelin takakannen tekstiä jossa samaistettiin kirjan tarina William Shakespearen Romeo ja Julia -näytelmään. En nimittäin löytänyt mitään yhtäläisyyksiä tämän 2010 -luvun Helsinkiin sijoittuvasta tarinasta ja 1500 -luvun Veronassa tapahtuvasta traagisesta romanssista. 

Loppujen lopuksi, tarina oli kaunis. Se oli kertomus nuoresta rakkaudesta ja elämästä. Elämästä kaikkine varjopuolineenkin. Vaikka aiheet, joita kirjassa käsiteltiin olivat vaikeita ja rankkoja niin kirjoitustyyli oli kuitenkin säilynyt freesinä ja miellyttävänä.

Kirja voitti vuonna 2010 Topelius -palkinnon joka myönnetään korkeatasoiselle nuortenkirjalle. Ja ansaitusti se sen voittikin!