Juha, Juhani Aho

// tässä postauksessa tavallista enemmän juonipaljastuksia//

Löysin Juhani Ahon vuonna 1911 ilmestyneen Juha romaanin ilmaisena Elisa Kirjasta. Se on juoneltaan hyvin pelkistetty, mutta silti kosketti ainakin minua. Romaanin alussa kuvaillaan sen päähenkilöä, Juhaa. Hänellä on itseään selvästi nuorempi vaimo Marja. Juha on onnellinen asuessaan tilallaan ja työskennellessään siellä, mutta Marja kaipaa muutosta. Hän haluaisi elämäänsä jotain muutakin kuin ainaista raatamista. Toivottua kipinää elämään tuo tilalle pistäytynyt kauppias Shemeikka. Marja ihastuu ensimmäisen kerran elämässään. Samaan aikaan Juha saa kutsun hakea äitinsä tilalle käymään. Anopin ainaiseen valitukseen kyllästynyt Marja lähtee Shemeikan mukaan. Jonkin ajan kuluttua Shemeikan mukana matkustettuaan, Marja saa tietää olevansa vain yksi "kesätyttö" muiden joukossa, ja että häntä odottaa myöhemmin palvelijan rooli, aivan kuten kaikkia edellisiäkin Shemeikan naisia. Samaan aikaan Juha on valtavissa tuskissa kotona. Hän on tietämätön siitä, lähtikö Marja halukkaasti vai ryöstikö Shemeikka hänet. Itselleni ainakin epäselväksi jääneen ajan kuluttua, Marja palaa kotiin. Ilmeisesti kyseinen ajanjakso on pitkähkö, ehkä muutamia vuosia, koska Marja on synnyttänyt lapsen Shemeikalle, mutta joutunut jättämään sen. Kun Juha saa kuulla tästä, hän päättää auttaa Marjaa, ja lähteä hakemaan lasta. Juha on koko ajan siinä luulossa, että Marja ryöstettiin Shemeikan matkaan. Tavatessaan Shemeikan, Juha pieksee tämän, mutta saa kuitenkin kuulla, että Marja oli lähtenyt vapaaehtoisesti. Saatuaan Marjan ja lapsen kotiin, Juha hukuttautuu koskeen Marjan katsellessa epätoivoisena rannalla.

Kirja oli koko tunnelmaltaan hyvin synkkä. Jo alusta lähtien kävi ilmi, että Juhan ja Marjan välillä oli eripuraa, iästä ja mieltymyksistä johtuen. Kirjan tapahtuma-aika jäi itselleni epäselväksi, mutta epäilisin sen osuvan mahdollisesti johonkin 1700 -luvulle. Kerrontatapa oli mielenkiintoinen. Asiat, joista luin, olivat raskaita ja lohduttomia, mutta kirja ei silti ollut sävyltään äärettömän raskas. Tarkoitan siis, että juonenkäänteet tapahtuivat ilman sen suurempaa pohjustamista tai monisanaista selittelyä. Kirja meni suoraan asiaan, tapahtumien ytimeen vieden lukijansa mukanaan suoraan tunteiden pyörremyrskyn keskukseen tämän sitä edes tiedostamatta. 

Vaikka en ollut ennen lukenut Ahon kirjallisuutta, olin lukenut arvosteluista ja vastaavista hänen taidostaan kuvata naisen sielunelämää. Niinpä minulla oli suurehkot odotukset nimenomaan tämän osa-alueen suhteen. Ja kieltämättä, Aho kyllä osasi asiansa. Välillä miehen kirjoittamaa kirjaa lukiessa naishahmot vaikuttavat joko stereotypioilta tai muuten vaan epäuskottavilta, mutta Juha oli positiivinen poikkeus. Marja oli hyvin uskottava tapaus. Kirjan luettuani, jäin miettimään tätä asiaa ja aikani kuluksi googlailin vähän lisää tietoa siitä. Sain selville, että itsellään Juhani Aholla oli ollut elämänsä aikana jonkun verran naisseikkailuja. Aho oli naimisissa Venny Soldan-Brofeldtin kanssa, mutta hänellä oli myös lapsia vaimonsa pikkusiskon kanssa. Liekö tiivis kanssakäyminen naisten kanssa vaikuttanut Ahoon, ja antanut hänelle tarvittavaa kokemusta. Tai ehkä Ahon osaaminen näissä asioissa syynä hänen suosioonsa naisten keskuudessa. 

Kuten todettu, kyseessä on kauas historiaan sijoittuva romaani. Sitä oli silti miellyttävä lukea, koska tapahtumat olisivat voineet olla suoraan tästä päivästä. Kaikkine pettämisseikkailuineen ja hahmojen itsekkäine luonteenpiirteineen kirja oli vailla ajan kahleita. Voin (valitettavasti) uskoa monen nykypäivän ihmisen kokevan samanlaisia tilanteita omassa elämässään. 

Näin loppukaneettina voin todeta kirjan olleen laadukas lukukokemus. Se sai minut myötätuntemaan voimakkaasti henkilöiden surun ja epätoivon. Tunnelma oli todellinen ja vangitseva. Toden totta onnistunut valinta!

Riittävän hyvä

Operaatio äiti blogin Anette heitti minulle haasteen, johon en tietenkään voinut olla tarttumatta. Ajattelin tuoda tähän niin puhuttavaan kiusaamiskeskusteluun vähän omaa näkökulmaani.

En ole ikinä ollut kiusattu, saati sitten kiusaaja. Koulussa ei kyllä ole päästetty lapsia ja nuoria unohtamaan aihetta, siitä on puhuttu, nuhdeltu, muistutettu, jaariteltu ja huomautettu joka välissä. Mutta on yksi puoli, josta en ole ikinä kuullut puhuttavan. Mielestäni ihmisiä ei kannusteta tarpeeksi kehumaan ja kiittämään toisia. Olen vakaasti sitä mieltä, että kieltämisen ja moittimisen sijasta, niin nuoria kuin aikusiakin tulisi muistuttaa kiittämään, kehumaan, rohkaisemaan ja tsemppaamaan toisia. Sen sijaan, että pidettäisiin palopuheita siitä miten pahalta toisesta tuntuu, kun hänelle haistatellaan, voitaisiin tuoda esiin positiivisia ajatuksia. Sen sijaan että sanottaisiin: Etkö tajua miten pahalta toisesta tuntuu! voisi kysyä: Minkä takia olet ollut erityisen ylpeä kaveristasi tällä viikolla? Tai sen sijaan että moitit: Toisen vaatteiden haukkuminen kertoo huonosta itsetunnostasi, kysy: Kenen tyylistä olit iloisesti yllättynyt tänään? Tai mielummin, että sanoisit Ette saa sanoa noin toiselle voisit kysyä:  Mistä asioista voisit tänään kiittää työ- tai koulukaveriasi?

Minun mielestäni kiusaamista varmasti saisi vähennettyä sillä, että kaikkia muistaisivat kehumisen ja tsemppaamisen tärkeän taidon. Kun kaikki parhaansa mukaan kiittävät toisiaan, työpaikan tai koulun ilmapiiri paranee, mikä taas vaikuttaa varmasti kiusaamisen vähenemiseen. Ja kukapa ei pitäisi kehujen saamisesta!

Haastankin nyt sinut luomaan positiivista ilmapiiriä. Kehu työkaverin onnistunutta asuvalintaa, kiitä naapurin mummoa, joka pitää hyvää huolta pihan kukista. Kehu kokeessa tai isossa projektissa hyvin onnistunutta kaveria tai tarjoa auttavaa kättä hänelle. Otetaan yhdessä vastuuta ja tsempataan toisia!