Nyt siihen on kyllä tulossa muutos, koska sain vähän aikaa sitten valmiiksi äidinkielen päättötyönä tehtävän kirjailijasalkun. Ajattelin muutamia sitä varten kirjoittamiani tekstejä postailla tänne.
Tein siis päättötyön Väinö Linnasta, joten arviointeja hänen kirjallisuudestaan saatte tässä lähitulevaisuudessa lueskella :)
Ensimmäisenä arvostelu kirjasta Täällä Pohjantähden alla 1.
Pentinkulma ensi kertaa Suomen kartalle
”Alussa
olivat suo, kuokka – ja Jussi.” Näillä eleettömillä sanoilla aloittaa Väinö
Linna yhden merkittävimmistä teoksistaan, Pohjantähti
– trilogian ensimmäisen osan. Tuo jo kovin tunnetuksi tullut virke kuvaa hyvin
koko kirjan läpi kulkevaa kaunista eleettömyyttä. Kirjan päähenkilö on – kuten
arvata saattaa – Jussi Koskela. Kirjan alkuosa keskittyy kuvaamaan hänen ja
hänen vaimonsa Alma Koskelan sisukasta työntekoa, kun he rakentavat omaa
elämäänsä. Romaani sijoittuu 1800 -luvun loppupuolelta 1900 –luvun alkuun.
Jussi Koskela aloittaa mahdottomalta tuntuvan urakan rupeamalla kuivattamaan
torppansa soita viljelysmaaksi. Samalla hän rakentaa Koskelan ensimmäisiä
rakennuksia. He myös saavat perheenlisäystä, kolme poikaa. Kirjan loppupuolella
vanhin poika, Akseli Koskela nouseekin etualalle kasvaessaan katkeroituneeksi
ja jäyhäksi nuoreksi mieheksi. Hän ihastuu kummisetänsä ja naapuritorpan
isännän tyttäreen Elinaan ja kirjan viimeisillä sivuilla kerrotaankin heidän
häistään.
Mielestäni kirjan juoni etenee
tarkoituksenmukaisella vauhdilla ja säilyttäen arvokkuutensa. Jo alussa
mainitsemani yksinkertainen kerrontatapa säilyttää muotonsa ensimmäisestä lauseesta
aina viimeiseen saakka. Erilaiset juonenkäänteet kerrotaan asiallisesti ilman
turhia pohdiskeluja. Mielestäni juuri kyseinen kerrontatylli antaa kirjalle
sille ominaisen tunnelman, joka kuvastaa hyvin perinteistä suomalaisuutta:
jäyhyyttä ja periksiantamattomuutta. Juonenkäänteissä oli helppo pysyä
kärryillä ja myös oman mielipiteen muodostaminen tapahtumista luonnistui
automaattisesti. Ainoastaan suutari Halmeen ja muutamien muiden pitämät pitkät
poliittiset palopuheet kirjan jälkimmäisellä puolikkaalla kaikkine
korulauseineen, jättivät politiikkaan tottumattomalle lukijalle muutamia
kysymysmerkkejä sisällöstään. Mutta näin jälkeenpäin ajateltuna, sai Linna
taitavana kynänkäyttäjänä minussa jokseenkin samanlaisen tunnelman kuin
silloisissa suomalaisissa, jotka olivat paikanpäällä kuuntelemassa noita
puheita. Vaikka monien mahtipontisten lausahduksien merkitys jäi hämärän
peittoon, ei se suureellinen tapa jolla ne esitettiin jättänyt ketään kylmäksi.
Myös henkilökuvaukset olivat
mielestäni kiinnostavia. Jussi kuvataan jäyhänä ja sitkeänä, tyypillisenä
suomalaisena miehenä, joka ei pyydä apua ennen kuin äärimmäisessä tarpeessa.
Hän on myös epäileväinen, negatiivinen ja äärimmäisen saita. Alma on hänen
mielenkiintoinen vastakohtansa, positiivinen ja iloinen. Monesti kirjassa
kerrotaan hänen ”sisäisestä naurustaan”. Alma on ulkoisesti tyyni, mutta
sisäisesti iloinen ja eloisa. Hänen hyväntuulisuutensa on valaiseva tekijä
torpan arjessa.
Kolmas huomion herättävä
henkilöhahmo kirjassa oli letkautuksistaan tunnettu Otto Kivivuori, muurari ja
Jussin ystävä. Hän sutkautuksillaan saa miehet nauramaan, mutta hienossa
perheessä kasvaneen vaimonsa ärsyyntymään. Mielestäni kirjassa kiinnostavinta
oli luonteiden moninaisuus. Vaikka periaatteessa lähtökohdat olivat kaikilla ainakin
suurin piirtein samat, suhtautumiset onnistumisiin ja taka-iskuihin olivat niin
toisistaan poikkeavia.
Tämän merkittävän trilogian
ensimmäinen osa on mielestäni erinomainen teos, joka avaa nuoremmille
lukijoilleen aivan uusia ulottuvuuksia esi-isiemme maailmaan. Vaikka hyvin
tiesin siitä miten julmasti torppareita kohdeltiin, kyseinen romaani toi sen
niin henkilökohtaiselle tasolle, että vasta nyt voin sanoa tietäväni jotain
Suomen lähihistorian talonpoikaiselämästä maanomistajien ikeen alla. Tuo vahva
kahtiajakautuminen vastinpareiksi säätyläiset – rahvas, yläluokka – alaluokka,
omistava – ei-omistava ja työnantajat - työntekijät, johti lopulta veriseen
sisällissotaan ja suomalaisiin voimakkaimmin vaikuttaneeseen ja lopullisimpaan
erotteluun – erotteluun punaisiin ja valkoisiin. Tämä on kuitenkin jo
Pohjantähti-trilogian toisen osan aihe.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti