Suomen sisällissota Pentinkulmalaisittain: toinen osa trilogiasta Täällä Pohjantähden alla

   Pohjantähti-trilogian toinen osa jatkuu siitä mihin edellinen loppui. Akseli ja Elina ovat muuttaneet vanhaan päärakennukseen, ja Jussi ja Alma asuvat nuorempien poikien kanssa ”vaarinpirtissä”. Torpparien ja maanomistajien välit kiristyvät entisestään. Torpparivapautuslakia puuhataan yhä tehokkaammin. Suojeluskuntia ja järjestyskaarteja perustetaan siellä sun täällä ja Akseli on aktiivisesti mukana työläisten oikeuksien ajamisessa. Tulehtunut tilanne kärjistyykin pian veriseksi sisällissodaksi punaisten ja valkoisten eli työläisten ja maanomistajien välille. Akseli toimii punapäällikkönä surullisessa taistelussa. Kaikkien tuntema lopputulos, punaisten häviö, aiheuttaa Akselille kuolemantuomion, joka kuitenkin lievennetään elinkautiseksi vankeustuomioksi.

   Romaanisarjan keskimmäinen osa on aihepiiriltään yksitoikkoisempi ja synkempi kuin ensimmäinen ja viimeinen. Se keskittyy pääasiassa pentinkulmalaisten taisteluun uuden torpparilain voimaansaamiseksi ja sisällissotaan, joka on pitkään kyteneen vihan lopputulos. Tässä teoksessaan Linna ei ole lähtenyt yksityiskohtaisesti kuvailemaan sodan julmuuksia ja väkivaltaisuuksia. Pääasiassa kirjassa kuvaillaan sodan vaikutuksia yhteiskuntaan, perheeseen ja yksilöön. Romaani kertoo hyvin Suomen historian ristiriitaisimmasta tapahtumasta, jonka vaikutukset suomalaiseen yhteiskuntaan ovat olleet harvinaisen kauaskantoiset.

   Tarina Akselista miehenä, joka on päättäväinen persoona, eikä helpolla anna periksi, mutta joka joutuu alistumaan kuoleman uhalla vahvempiensa epäoikeudenmukaisen vallan alle, on varmasti nykypäivänäkin monelle tuttu. Tämä on yksi syy romaanin saamaan suureen suosioon. Tunteita kuvaillaan kirjassa niin luonnollisella ja selvällä tavalla, että lukija tuntee itse kokeneensa tapahtumat omassa elämässään. Kyseinen tyyli on hyvin tyypillistä suomalaisuutta niin kirjallisuudessa kuin oikeassakin elämässä.

   Nykypäivän lukija voi hyvin tajuta, miksi kyseinen romaani ilmestymisaikanaan aiheutti niin suuren kohun. Siinä kuvattiin maanomistajien tekemiä julmuuksia yhtään kaunistelematta. Mutta nykyaikaiselta kannalta katsottuna, kyseinen tyyli oli tärkeässä asemassa suomalaisten yhdistymisessä. Ennen oli ollut paheksuntaa herättävää vain muistellakin sodassa menehtyneitä punaisia. Kirjan julkaisemisen jälkeen, uudenlainen näkemys alkoi vallata alaa. Ensi kertaa uskallettiin julkisesti puhua tästä niin kipeästä aiheesta. Ja ensi kertaa julkisen keskustelun alle joutuivat myös valkoisten tekemät hirmutyöt. Sotaa alettiin ymmärtää paljon neutraalimmalla tavalla. Pikkuhiljaa alaa alkoi vallata ymmärrys siitä, että myös maanomistajien taholta tehtiin anteeksiantamattomia tekoja. Traagisuudestaan huolimatta romaani on nostalginen silta menneisyyteen, ja siihen suomalaisuuteen, jota emme enää näe ympärillämme.