En ole ikinä ollut kiusattu, saati sitten kiusaaja. Koulussa ei kyllä ole päästetty lapsia ja nuoria unohtamaan aihetta, siitä on puhuttu, nuhdeltu, muistutettu, jaariteltu ja huomautettu joka välissä. Mutta on yksi puoli, josta en ole ikinä kuullut puhuttavan. Mielestäni ihmisiä ei kannusteta tarpeeksi kehumaan ja kiittämään toisia. Olen vakaasti sitä mieltä, että kieltämisen ja moittimisen sijasta, niin nuoria kuin aikusiakin tulisi muistuttaa kiittämään, kehumaan, rohkaisemaan ja tsemppaamaan toisia. Sen sijaan, että pidettäisiin palopuheita siitä miten pahalta toisesta tuntuu, kun hänelle haistatellaan, voitaisiin tuoda esiin positiivisia ajatuksia. Sen sijaan että sanottaisiin: Etkö tajua miten pahalta toisesta tuntuu! voisi kysyä: Minkä takia olet ollut erityisen ylpeä kaveristasi tällä viikolla? Tai sen sijaan että moitit: Toisen vaatteiden haukkuminen kertoo huonosta itsetunnostasi, kysy: Kenen tyylistä olit iloisesti yllättynyt tänään? Tai mielummin, että sanoisit Ette saa sanoa noin toiselle voisit kysyä: Mistä asioista voisit tänään kiittää työ- tai koulukaveriasi?
Minun mielestäni kiusaamista varmasti saisi vähennettyä sillä, että kaikkia muistaisivat kehumisen ja tsemppaamisen tärkeän taidon. Kun kaikki parhaansa mukaan kiittävät toisiaan, työpaikan tai koulun ilmapiiri paranee, mikä taas vaikuttaa varmasti kiusaamisen vähenemiseen. Ja kukapa ei pitäisi kehujen saamisesta!
Haastankin nyt sinut luomaan positiivista ilmapiiriä. Kehu työkaverin onnistunutta asuvalintaa, kiitä naapurin mummoa, joka pitää hyvää huolta pihan kukista. Kehu kokeessa tai isossa projektissa hyvin onnistunutta kaveria tai tarjoa auttavaa kättä hänelle. Otetaan yhdessä vastuuta ja tsempataan toisia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti