Les trois mousquetaires

   Nonniin, vihdoinkin saan ensimmäistä postausta tulemaan. Luin pari viikkoa sitten Italiassa lomaillessa

Alexandre Dumasin Kolme Muskettisoturia. Nimestään huolimatta juoni keskittyy kuvaamaan nuorta d'Artagnia joka lähtee itseluottamusta puhkuen kotikaupungistaan kohti Pariisia värväytyäkseen muskettisotureihin. Hänen kuitenkin käsketään suorittaa asepalvelus ensin jossain muussa komppaniassa.  Jo ensimmäisenä päivänä Pariisissa nuori d'Artagnan joutuu kaksintaisteluun kolmen kuninkaan pelätyimmän soturin kanssa. Lailla kielletty kaksintaistelu ensimmäisen soturin kanssa ehtii hädin tuskin alkaa kun jo kardinaalin kaartilaiset tulevat sitä keskeyttämään. Muskettisoturit eivät anna helpolla periksi ja d'Artagnanin taistellessa urhoollisesti heidän rinnallaan, noista neljästä tulee erottamattomat. He joutuvat yhdessä jos jonkinlaisiin seikkailuihin. He suojelevat kunigatar Anna Itävaltalaista häväistyjutulta, auttavat häntä hänen onnettomassa rakkausjutussaan, suojelevat toinen toistaan armottoman kylmähermoiselta, viekkaalta ja kostonhimoiselta Myladylta. Siinä sivussa he juopottelevat rankasti, ratsastavat kuoliaaksi muutaman hevosen ja lipuvat sekä onnellisiin että vähän vähemmän onnellisiin rakkausseikkailuihin.

   

   Kaikin puolin kirja oli viihdyttävää luettavaa. Alkukankeuden jälkeen rönsyilevä juoni kiisi huimaa vauhtia eteenpäin. Suvantoisemmissakaan kohdissa juoni ei takkuillut. Koska tarina sijoittuu 1600-luvulle voisi luulla että henkilöhahmoihin on mahdotonta samaistua, ovathan maa, aika ja olosuhteet aivan erilaiset. Kuitenkin tarinassa on paljonkin yhtäläisyyksiä nykyaikaan. Tarinan sankari on nuori ja kokematon rakkaudessa. Hän näkee kaiken vaaleanpunaisten lasien läpi ja ehkä juuri siitä syystä joutuu kovan Myladyn armoille. Välillä tuntui että kirjan hahmot jopa suhtautuvat tilanteisiin joita he kohtasivat realistisemmin kuin monet nykyajan kirjallisuuden henkilöistä. 

  

   Kirjan kirjoitustyyli on vanhahtava. Esimerkiksi numerot ilmoitettiin nykyään totutun "kaksikymmentäkolme" sijasta "kolmenkolmatta". Tyyli kirjoittaa kuitenkin luo aivan omanlaisensa vaikutelman. Kokemus olisi jäänyt ehdottoman vaillinaiseksi jos kieltä olisi yritetty uudistaa.

  

   Suosittelen kirjaa kaikille. Jos mahdollisimman autenttisen kuvauksen 1600-luvun elämästä haluaa, Kolmeen Muskettisoturiin ei täysin voi luottaa, onhan se kirjoitettu 1800-luvulla. Mutta kaikin puolin se todella on aivan erinomaisen viihdyttävä kirja!