Lokki Joonatan on kaunis ja samalla myös surullinen kirja. Surullinen koska se kertoo miten julmalla tavalla ympäristömme meitä yrittää puristaa muottiinsa. Jos joku yrittää tehdä vastarintaa missä suhteessa tahansa häntä yleensä vieroksutaan ja pidetään vähintäänkin outona ja jopa vastenmielisenä. Jos joku uskaltaa kertoa omia vastakkaisia mielipiteitään hänet usein leimataan suvaitsemattomaksi tai epäoikeudenmukaiseksi.
En sano että kaikkia mielipiteitä ja mieltymyksiä pitäisi ymmärtää tai niistä pitäisi olla samaa mieltä, mutta sen sanon että jokainen ihminen on arvokas, ovatpa hänen mielipiteensä tai ajatusmaailmansa minkälaiset hyvänsä. Jokaisen ihmisen oikeutta ajatella asioista pitäisi arvostaa. Kaikilla tulisi olla oikeus, vapaus ja mahdollisuus kokeilla siipiään, nousta huimaan nousukiitoon ja sitten lentää niin kovaa ja korkealla kuin uskaltaa.
Kirjan loppu on kuitenkin mielestäni onnellinen. Joonatan pääsee ikään kuin toiseen ulottuvuuteen jossa se hyväksytään juuri sellaisena kuin se on. Suosittelen kirjan lukemista seikkailijalle jolla ei ole ennakkoluuloja vapautensa esteenä ja sellaiselle joka kirjoja lukemalla haluaa oppia olemaan vapaa. Vapaa kuin taivaan lintu.
Kirja on myös innoittanut elokuvantekijöitä ja elokuva taas innoittanut artisteja, joten tämä kappale on syntynyt Jonathan Livingston Seagull -nimisen elokuvan pohjalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti