tiistai 27. toukokuuta 2014

Tyttö ja helmikorvakoru, Tracy Chevalier

  Kirja Tyttö ja helmikorvakoru  (tai toiselta nimeltään Turbaanipäinen tyttö) on kiehtova kuvaus 1600 -luvun yhteiskunnasta. Tapahtumapaikkana on Delft, Hollanti. Nuori 16 -vuotias Griet joutuu isänsä sokeuduttua lähtemään ansaitsemaan elantoa. Hän päätyy kuuluisan taidemaalari Johannes Vermeerin taloon piiaksi. Talon emäntä ei oikein missään vaiheessa opi pitämään Grietistä ja myös yksi lapsista, Cornelia hankaloittaa Grietin elämää talossa. Talon isäntä, Johannes Vermeer, kunnioitettu taiteilija ja taianomainen nero kuitenkin huomaa uuden piian pian. Griet on jo saanut etuoikeuden päästä talon ateljeehen siivoamaan. Ja pian koittaakin päivä jolloin Griet istuu taiteilijan malliksi. Tämä järjestely ei kuitenkaan miellytä kaikkia.

  Grietillä on myös oma yksityiselämänsä jota kuvaillaan kirjassa. Lihakauppiaan poika Pieter on rakastunut häneen ja suunnittelee yhteistä tulevaisuutta. Grietillä on kuitenkin päällimmäisenä mielessään vain taiteilija ja tämän maalaukset. Talon ateljeeta siivotessaan Griet tutustuu yhteen Vermeerin vakioasiakkaaseen van Raveniin joka on iskenyt silmänsä talon uuteen piikaan.
 
 Kirja oli kaunis kertomus rakkaudesta mutta ei kovin syvällinen sellainen. Kyseisestä aiheesta olisi voinut tehdä monitasoisen, mutta kirjailija on tyytynyt vähäeleisyyteen. Oli kiehtovaa lukea kuuluisan taideteoksen taakse kätkeytyvä kuviteltu tarina. Se antoi itsellenikin vähän lisää kiinnostusta taiteeseen. Mitään muuta erikoista kirjassa ei sitten ollutkaan. Tarina oli kuorrutettu yltympäriinsä romantiikalla, mikä teki siittä kuitenkin mukavaa ja kevyttä luettavaa.Kirjan henkilöistä mielestäni mielenkiintoisin oli Johannes Vermeer. Vaikka hän oli jäyhä, hiljainen ja omalaatuinen persoonallisuus, kuitenkin hellyys jota meissä kaikissa piilee tuli hänestä esille jotenkin niin erikoisen kiehtovalla tavalla.

  Suosittelen ehdottomasti kirjan lukemista. Se sopii hyvin kevyenä viihteenä historiallisen romantiikan ystäville. Loppujen lopuksi päällimmäinen tunne kirjan luettuani oli kuitenkin hyvä ja vapautunut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti