"Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde" oli oikeastaan ensimmäinen kauhua oleva kirja jonka luin. Koska olin vähän varuillani tämän minulle tuntemattoman kirjallisuudenlajin suhteen, päätin tarttua klassikkoon. Enkä joutunut pettymään.
Kirjan alku oli heti kiinnostava, melko tyypillinen aloitustapa vanhoille kirjoille. Hieman paatoksellinen, mutta kiinnostava. Tarinaa kuvataan lakimies herra Uttersonin vinkkelistä. Hän selvittää outoa tapausta. Mr. Hyde on ilkeännäköinen mies joka liitetään kahteen ikävään tapaukseen. Hän tallasi pienen tytön alleen törmättyään tähän öisessä Lontoossa ja juoksi pois katumusta tuntematta. Hänet myös todetaan syylliseksi murhaan. Mutta mihin hän on kadonnut? Miksi hänellä on erityinen suhde kunnioitettuun, kilttiin ja hyvän miehen maineessa olevaan tohtori Jekylliin? Miksi tohtori on testamentannut koko omaisuutensa Mr. Hydelle? Ongelma alkaa selvitä salapoliisikirjoille ominaisella tavalla. Pikkuhiljaa, yksityiskohta toiselta ja mielenkiinnon ylläpitäen.
Juoni oli mielenkiintoinen, eräänlainen pahan ja hyvän taistelu. Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde ovatkin alkaneet jo muodostua hyvän ja pahan käsitteiksi. Kirja ei kuitenkaan ollut karmiva, hiuksia nostattavan kauhistuttava, tai edes pelottava. Loppua kohden tunnelma kuitenkin kiristyi ja hitunen jännitystä tuli mukaan peliin. Voin hyvin kuvitella kirjan eräänlaisena kristillisenä oppituntina silloiselle lukijakunnalleen. Soo soo, näin tapahtuu jos annat paholaisen vaikuttaa itseesi. Ja toisaalta, oli hauska ajatella, että tämänkinkaltaiset kirjat ovat julkaisemisaikanaan toimineet eräänlaisina tieteenluojina.
Myös kirjassa käytetty kieli oli mielenkiintoista. Sanavalinnat olivat vanhahtavia ja osin melko monimutkaisiakin, mutta juuri kyseinen piirre toi kirjaan ihanaa vanhan ajan jännityskirjojen hehkua. Voin ehdottomasti suositella kirjaa, mielestäni tämä on yksi kaunokirjallisuuden must-read. Tietysti, lukijalle joka ei pidä brittiläisestä kirjallisuudesta, lukeminen voi olla melko pakkopullaa — kertojan kansallisuus nimittäin paistaa melko selvästi kirjan sivuilta.
( Ja muuten, kirja on julkaistu suomeksi myös nimellä Salaperäinen ovi, vuonna 1911.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti