Ensimmäisen kerran luin kirjan "Pikku naisia" lyhennettynä, lapsille tarkoitettuna kuvakirjana ollessani alle kouluikäinen. Sittemmin olen lukenut oikean version ja kaikki jatko-osat moneen otteeseen. Elokuvankin olen katsonut aina vain uudestaan. Ja sitten taas kerrannut niitä. Ehkä joskus vähän liiankin tiuhaan tahtiin. Tässä on todellakin tarina, joka ei menetä viehätystään vuosien ja lukukertojen kuluessa.
Juoni keskittyy kuvaamaan perhettä, joka asuu Yhdysvalloissa. Isä on sisällissodassa, joten äidin ja neljän tyttären täytyy pyörittää taloutta keskenään. Juonenkäänteitä on liian paljon tähän kerrottavaksi. Sitä paitsi, en ole enää ollenkaan varma siitä, mitkä tapahtumat olivat varsinaisessa kirjassa ja mitkä jatko-osissa. Elämä on periaatteessa tavallista, mutta sitä vauhdittavat lukuisat uudet ihmiset, kömmähdykset ja ilonaiheet. Yksi merkittävä tapahtuma on se, kun naapuriin muuttaa nuori Laurie. Hänestä tulee pian kuin uusi perheenjäsen.
Pienenä pidin kirjaa vain hauskana kertomuksena tyttöjen elämästä. Nyt kun kirjaa on lukenut uudestaan, siitä huomaa aivan uusia piirteitä. Esimerkiksi sen olen huomannut, että perheessä kuvastuvat hyvin eri ihmistyypit. Vanhin tyttö Margaret on rauhallinen, järjestelmällinen, oikea järkevyyden perikuva. Jo, kirjan päähenkilö, on toimelias, poikamainen ja temperamenttinen. Hän on rohkea ja hänellä on voimakkaita mielipiteitä. Beth, on hiljainen ja ystävällinen. Hän näkee asioissa aina hyviä puolia ja haluaa toisille vain hyvää. Nuorin tyttö Amy on ilkikurinen, ja kuvataiteellisesti hyvin lahjakas. Kirjailija on varmaan halunnut saada kirjaan mahdollisimman laajan skaalan erilaisia ihmisiä ja ihmistyyppejä. Tarinasta löytyy varmasti jokaiselle joku johon samaistua.
Pidän kirjasta myös siksi, että se on niin elämänmyönteinen. Vaikka tarinassa on hyvinkin surullisia tapahtumia, niin tunnelma joka kirjasta itselle päällimmäiseksi jää on aina hyvä. Kirjaa ei ole pilattu liialla yrittämisellä. Tapahtumat eivät ole ollenkaan teennäisiä eivätkä hahmot ja tapahtumat tunnu väkisin keksityiltä. Kaikki juonenkäänteet ovat luonnollisia ja todentuntuisia. Tottakai, täytyy muistaa että kyseessä on romaani, joten tapahtumia on romantisoitu. Harvalla nyt oikea elämä on näin kiiltokuvamaista.
Kirjan tunnelma on todella suloinen. Vaikka käytösmallit ja tavat toimia ovat vanhanaikaisia, ne huokuvat ihanaa lämpöä. Perheenjäsenten välisen rakkauden pystyi aistimaan todella vahvasti. Myös tyttöjen erilaisia persoonallisuuksia oli kiinnostavaa pohtia.
Voi että, tässä on todella kirja jonka ajatteleminenkin saa hyvälle tuulelle. Jos tämä niin ihana tyttökirja on jäänyt jostain syystä sinulta lukematta, suosittelen ehdottomasti sen lukemista. Tähän tarinaan kannattaa tutustua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti