Kirja Sello&Pallo, vaaleansininen rakkaustarina, on palkittua nuortenkirjallisuutta. Takakannen tekstin mukaan se kertoo Julian ja Romeon rakkaustarinan Helsingissä.
Kirjan alku on riipaiseva. Se kertoo päähenkilö Mikaelin isän hautajaisista. Tämä on kuollut vain pari viikkoa aiemmin työpaikalla sattuneessa onnettomuudessa. Kuten takakannessakin kerrotaan, rakkaus syntyy, kun Mikaelin päälle putoaa tyttö, jolla on vaaleansininen sellokotelo. Takaraivosta kuuluu outo napsahdus kun se kolahtaa kirkon kivilattiaan. Tuosta hetkestä mieleen Mikaelille jäävät vain tytön ruskeat silmät ja sininen soitinkotelo. Hän aloittaa kuumeisen etsinnän tytön löytämiseksi.
Romaani oli monella tapaa erilainen kuin ne monet nuortenkirjat joita on tullut koulun takia luettua. Kirjan henkilöt eivät olleet päihdeongelmaisia ja tupakkariippuvaisia alkoholistinuoria. Helposti ajatellaan että kaikki nuoret polttavat tupakkaa, käyttävät alkoholia ja huumeita, eivät käy kouluaan eivätkä kuuntele vanhempiaan. Monet nuortenkirjakin tuntuvat ruokkivan tuota mielikuvaa. Itseni ei ole helppo samastua kyseisiin ihmistyyppeihin, joten Selloa ja palloa oli kiva lukea. Henkilöiden tunteisiin oli helppo samaistua ja heidän ajatusmaailmaansa helppo ymmärtää.
Kirjan juoni ei ollut millään tavalla omaperäinen. Se kulki samaa rataa kuin moni muukin kirja. Tyttö ja poika tapaavat sattumalta ja rakastuvat. He eivät kuitenkaan tunne toisiaan, joten molemmat elävät hetken epätoivossa, koska haluavat nähdä uudelleen. Kommelluksien kautta he kuitenkin löytävät toisensa jälleen.
Samalla kun Mikael yrittää löytää Ainoa, lukija saa selvän kuvan hänen perheestään; niin tämän edesmenneestä ruotsalaisesta isästään, kuin murheen muutamasta äidistään ja 10 -vuotiaasta ärsyttävästä pikkusiskostaan Lotasta. Kirjassa kerrotaan hänen rankoista futistreeneistään, koulusta, joka voisi mennä paremminkin, sukulaisista ja sitten tietysti siitä romanssista. Itse vähän ihmettelin takakannen tekstiä jossa samaistettiin kirjan tarina William Shakespearen Romeo ja Julia -näytelmään. En nimittäin löytänyt mitään yhtäläisyyksiä tämän 2010 -luvun Helsinkiin sijoittuvasta tarinasta ja 1500 -luvun Veronassa tapahtuvasta traagisesta romanssista.
Loppujen lopuksi, tarina oli kaunis. Se oli kertomus nuoresta rakkaudesta ja elämästä. Elämästä kaikkine varjopuolineenkin. Vaikka aiheet, joita kirjassa käsiteltiin olivat vaikeita ja rankkoja niin kirjoitustyyli oli kuitenkin säilynyt freesinä ja miellyttävänä.
Kirja voitti vuonna 2010 Topelius -palkinnon joka myönnetään korkeatasoiselle nuortenkirjalle. Ja ansaitusti se sen voittikin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti